PÄIVI, ILONA, AINO K.

ESTEETTÖMYYS…

· on laaja kokonaisuus, joka tarkoittaa kaikkien kansalaisten sujuvaa osallistumista työntekoon, harrastuksiin, kulttuuriin ja opiskeluun
· merkitsee mm. palvelujen saatavuutta, välineiden käytettävyyttä, tiedon ymmärrettävyyttä sekä mahdollisuutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon
· ei yleensä maksa rakennusvaiheessa "esteellistä" enempää, vaan vaatii vain hyvää suunnittelua ja suunnitelmien toteuttamista
· vähentää muutostarvetta, lisää eri toimintojen sujuvuutta ja nopeuttaa esimerkiksi kaupoissa tai asemilla suurten ihmismäärien asiointia ja siirtymistä paikasta toiseen
· mahdollistaa itsenäisen asumisen tai asioimisen henkilöille, jotka huonosti toimivassa ympäristössä olisivat toisten avun varassa
· mielletään usein vain liikuntarajoitteisten henkilöiden elämää helpottavaksi käsitteeksi, mutta esteettömässä ympäristössä tulee huomioida myös esimerkiksi näkö- ja kuulovammaiset henkilöt sekä allergikot!
· tarkoittaa myös niiden ihmisten, joilla ei ole toiminnanrajoitteita, mahdollisuutta toimia turvallisissa, toimivissa sekä miellyttävissä tiloissa, joissa sijaitsevat toiminnot ovat myös mahdollisimman helppokäyttöisiä ja loogisia!

Osoitteessa WWW.ESTEETON.FI on runsaasti ja kattavasti tietoa esteettömyydestä. Sivustoa ylläpitää Invalidiliiton Esteettömyyskeskus ESKE. Sivuilta löytyy tietoa ja työkaluja esteettömään rakentamiseen ja asumiseen sekä liikkumiseen. Tieto-osio sisältää käytännönläheisiä ohjeita kuvineen, tietoa esteettömyyteen liittyvästä lainsäädännöstä sekä laajan listan teemaa käsittelevistä julkaisuista.
Sivustolla käsitellään mm:
· esteettömyyden yleisiä lähtökohtia kohderyhmittäin (esimerkiksi erilaisia mittalukuja liikuntarajoitteisen henkilön tilantarpeesta sekä selkeitä kuvia)
· rakennetun ympäristön esteettömyyttä (mm. kulkuväylät, julkiset rakennukset, ulkoalueet, asuminen, materiaalit, valaistus…)
-> sisältää myös erilaisia valmiita tarkistuslista –lomakkeita täyttöohjeineen, kannattaa tutustua!
· liikkumista (autoilu, julkinen liikenne, jalankulku…)
· esteetöntä luontoliikuntaa
· lainsäädäntöä

Muita linkkejä:
http://www.kuuloliitto.fi/ (kuulovammaiset)
www.nkl.fi/tietoa/esteettomyys/ (näkövammaiset)
http://www.toimivakoti.fi/esteettoman/index.htm

http://www.ara.fi/default.asp?contentid=5931&lan=fi (ARVI -asunnon arviointimenetelmä, "teknisempää" tietoutta)


IKÄÄNTYNEEN APUVÄLINEET – MITÄ, MISTÄ, MILLÄ PERUSTEILLA?


- pääasiallinen vastuu apuvälinepalveluista on perus- ja erikoistason terveydenhuollolla eli terveyskeskuksilla ja keskussairaaloilla
- valtiokonttori vastaa sodissa/armeijassa vammautuneiden apuvälineistä
- perusterveydenhuolto (terveyskeskukset) vastaa mm. liikkumisen, siirtymisen, peseytymisen, ruokailun ja muiden päivittäisten toimintojen apuvälineistä
- erikoissairaanhoito vastaa kuulon, näön, kommunikaation ja hengityksen apuvälineistä sekä teknisesti vaativista ja kalliista liikkumisen apuvälineistä (jonkinasteista vaihtelua ja erilaisia sopimuksia alueittain)
· erikoissairaanhoidon asiakkaaksi vain lähetteellä!
-
apuvälinetarve tulee arvioida huolellisesti yhteistyössä asiakkaan, läheisten ja muiden ammattihenkilöiden kanssa
-> haastattelu (asiakas, asiakkaan läheinen/läheiset), havainnointi, apuvälineen soveltuvuuden arviointi, toiminnan ja tehtävien analysointi, testit ja mittarit (esim. Housing Enabler)
· havainnointi toteutetaan asiakkaan omassa elinympäristössä!
· apuvälineen soveltuvuuden arvioinnissa mietittävä, mitä apuvälineen käyttö vaatii asiakkaalta
- sairaanhoitopiirien internet-sivuilta löytyvät julkaisut apuvälineiden saatavuusperusteista (EKSOTE julkaisee omansa kevään 2010 aikana)


Arjen apuvälineitä:

Kurottaminen/ylettyminen:
- varsien ja kahvojen pidennykset ja/tai kääntämiset, tarttumapihdit, kenkälusikat, aputasot ja –askelmat, säädettävät tasot
Tarttuminen ja kiinnipitäminen:
- varsien paksunnokset/ohennukset, painavammat varret, varren muotoilu, lisäkahvat, pidikkeet ja päällysteet, avaimen pitimet, liukuesteet
Istuminen:
- lonkkatuolit, satulatuolit, korotetut tuolit, istuintyynyt, selkätuet
Avaaminen:
- kaatonokat, purkin/tölkin avaajat, yleisavaajat, pihdit, liukuesteet
Muistaminen ja ajan hallinta:
- varttikellot, sovelletut seinäkellot, muistuttimet, kalenterit, lääkeannostelijat
Kivun lieventäminen:
- paksunnetut, muotoillut varret, erilaiset kyynärvarren tuet, ortoosit, pehmusteet


TIETOA APUVÄLINEISTÄ MM. SEURAAVISTA LINKEISTÄ:
http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Vanhusten_apuv%C3%A4lineet
http://www.respecta.fi

IKÄÄNTYNEEN ITSENÄISEN ASUMISEN TUKEMINEN

Kotona asuminen ja itsenäinen eläminen ja toimiminen siellä ovat hyvin tärkeää useimmille ihmisille. Erilaisten tukipalvelujen, asunnon ja sen ympäristön muutostöiden sekä asumista avustavien erilaisten teknisten ratkaisujen turvin on mahdollista asua pitkään kotona, vaikka toimintakyky olisi heikentynyt. Jo pienetkin kodin muutostyöt ja tekniset ratkaisut saattavat parantaa huomattavasti asunnon toimivuutta.

Toimintakyvyn heikentyminen ei ole normaalia vanhenemista, vaan se johtuu ensisijaisesti sairauksista. Useimmille 75-85-vuotiailla on kaksi tai kolme samanaikaista, toimintakykyä haittaavaa sairautta, ja hyvin harva 85-vuotias on säästynyt toimintavajavuutta aiheuttavalta pitkäaikaissairaudelta. Tavallisimmat toimintarajoitusta aiheuttavat sairaudet alle 85-vuotiailla vanhuksilla ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä sydänsairaudet, sitä iäkkäämmillä dementoivat sairaudet. Iän myötä myös tapaturmien vaara kasvaa. Koti- ja vapaa-ajan tapaturmista ovat viime vuosina lisääntyneet erityisesti ikääntyneiden tapaturmat. Alle 80-vuotiaat kaatumiset johtuvat yleensä kodin tai ympäristön vaaratekijöistä. Yli 80-vuotiailla syynä kaatumiseen on useimmiten heikentynyt toimintakyky. Kompastumiset ja liukastumiset ovat tavallisimpia syitä vanhusten kaatumisiin

Ikääntymisen tuomia itsenäiseen selviytymiseen vaikuttavia asioita:

· Fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen
- hengitys, kestävyys, lihasvoima, tasapaino
· Aistitoimintojen heikkeneminen
- tasapaino, koordinaatio, kosketustunto, värinätunto
· Kuulon ja näön heikkeneminen
· Ruokahalun heikkeneminen ja syömisvaikeudet
· Psyykkinen toimintakyky heikkenee
- kognitiivisten toimintojen hidastuminen(muisti, oppimiskyky), masennus
· Sosiaalinen toimintakyky heikkenee
- yksinäisyys, ihmissuhteiden kaventuminen
· Alkoholin liikakäyttö

KOTIKÄYNTI IKÄÄNTYNEEN HENKILÖN LUONA
Kotikäynnin syitä mm.: ennakoiva kotikäynti, sairaalasta kotiutuminen, omaisen huoli ja yhteydenotto, kuntoutusjakson yhteydessä ilmenneet ongelmat
Kotikäynnin aikana arvioidaan muun muassa vanhuksen toimintakykyä ja selviytymistä elinympäristössään, asunto-oloja ja palvelujen nykyistä ja tulevaa tarvetta.
Apuvälineillä voidaan edistää ikääntyneiden kotona selviytymistä. Parhaimmillaan apuvälineet tukevat normaalin arkielämän jatkumista, edistävät turvallisuutta ja vahvistavat ikääntyneen toimintaedellytyksiä.
Kotona itsenäistä selviytymistä tukevia apuvälineitä ovat liikkumisen apuvälineet, erilaiset kahvat, kaiteet ja tukitangot, viestinnän apuvälineet, kuten turvapuhelin, erilaiset korokkeet ja istuimet sekä erilaiset kodin askareissa helpottavat apuvälineet.
Korjausten ja muutostöiden suunnitteluun tarvitaan moniammatillista yhteistyötä.
Kunnat neuvovat ja myöntävät avustuksia kodin korjaus- ja muutostöihin. Ikääntyvien kohdalla keskeisiä valtion asuntorahaston tukimuodoista ovat avustukset vanhusten ja vammaisten asuntojen korjaukseen, hissien rakentamiseen ja korjaamiseen sekä liikuntaesteiden poistamiseen. Tavallisimmin ikääntyneitten liikkumista asunnossa haittaavat kynnykset, liukkaat lattiat ja irtomatot, jyrkät portaat, kaiteitten ja liuskojen puuttuminen sekä hissittömyys.

Kotikäynnillä tilannetta tarkastellaan erityisesti asiakkaan näkökulmasta. Tärkeää on myös kartoittaa jo olemassa oleva apu esim. kotisairaanhoito, kotipalvelu ja ruokahuolto sekä omaisten mahdollisuus osallistua hoitoon.
Vanhusta kohdellaan kunnioittavasti ja hänen kotiaan arvostavasti. Ilmapiiri on luottamuksellinen, turvallinen, lämmin ja kiireetön. Sovituista asioista huolehditaan. Huomioitavaa on, mitä asiakas itse ajattelee? millaiseksi hän arvioi oman toimintakykynsä? miten hän selviytyy päivittäisistä toiminnoista tällä hetkellä? Arviointimenetelminä käytetään haastattelua, havainnointia ja toiminnan analyysiä. Tarvittaessa voidaan käyttää myös ikääntyneen toimintakykyä kartoittavaa mittaria esim. RAVA-mittari, Barthelin indeksi, FIM, RAI.
Psyykkisen toimintakyvyn ylläpidon tukemiseksi on hyvä selvittää asukkaan harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Tavoitteena on mahdollistaa mielekäs toiminto toimintakyvyn laskusta huolimatta.
Muutostyöt suunnitellaan aina yksilöllisesti selvittämällä asunnon toimintaulottuvuudet ja tilantarve.
Kotikäynneillä huomioon otettavia kohteita:

· Pihapiiri
· Asunnon sisäänkäynti
- luiska, portaat hissi

· Ulko-ovi
· Kynnykset
· Keittiö
- keittiökalusteet
- kodinkoneiden sijoittelu
- keittiön turvallisuus

· Makuuhuone
· Peseytymistilat ja WC
· Sauna ja löylyhuone
· Valaistus
Huomioitavaa on sopia muutosten toteutuminen ja aikataulu vanhuksen kanssa.



LISÄTIETOA:

http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Vanhus_potilaana
Apuvälinekirja , 2003, toim. Anna-Liisa Salminen. Kehitysvammaliitto. Tammer Paino Oy. Porvoo.








APUVÄLINEET JA KODIN MUUTOSTYÖT MUISTIHÄIRIÖISEN ASIAKKAAN ITSENÄISEN KOTONA SELVIYTYMISEN TUKENA
Kotona asuminen on yleensä muistioireisen ihmisen toive, jonka toteutumiseen hän tarvitsee sairauden edetessä läheisten apua. Suomen noin 120 000 muistioireisesta ihmisestä 60 % asuu kotona. Näistä kotona asuvista kaksi kolmesta asuu yksin. Yksin asuvista valtaosalla on lievä dementia. Monien kohdalla omaishoitaja mahdollistaa omassa kodissa elämisen sairauden edetessä keskivaikeaan ja vaikeaan vaiheeseen. Omaishoitajat ja erityisesti puolisohoitajat ovat useimmiten hyvin motivoituneita ja halukkaita jatkamaan muistisairaan läheisensä kotihoitoa, jos riittävää tukea on tarjolla.
Muistioireisella ihmisellä on kognitiivisten muutosten vuoksi vaikeuksia selviytyä arjessa sekä toimia tavoitteellisesti ja keskittyneesti. Nämä vaikeudet aiheuttavat levottomuutta. Hahmottamiskyvyn heikentyminen vaikeuttaa liikkumista ja aiheuttaa eksyilytaipumusta. Sopivat värikontrastit ja ympäristön maamerkit voivat auttaa selviytymistä. Esimerkiksi tuolin istuintyynyn tai WC-istuinrenkaan voimakas, ympäristöstä poikkeava väri helpottaa sekä istuimen hahmottamista että myös istuutumista. Myös valon määrä auttaa orientoitumaan. Kesäaikana tiettynä aikana pimentyvät ja aukeavat ikkunaverhot tukevat aikaan orientoitumista. Yleensä lukukyky säilyy pitkään, joten esimerkiksi kalenteriin kirjoitetut viestit voivat tukea muistia, orientaatiota ja edelleen elämänhallinnan kokemusta. Toisaalta on tärkeää huomioida, että ympäristössä olevat kirjoitukset saattavat myös ohjata ajattelua ja toimintaa ei-toivottuun suuntaan. Kätevyyden ja liikkeen koordinoinnin vaikeudet aiheuttavat kaatumistaipumusta. Muistioireisen sängystä ylös nousemisesta kertova hälytin saattaa vähentää omaishoitajan kuormittuneisuutta ja parantaa unen laatua. Kulkureitillä olevat matot ovat riski, mutta ne voivat olla kodin asukkaalle sisutuksellisesti merkittäviä. Mieluinen musiikki voi tuottaa mielihyvää ja rytmittää kankeaa liikkumista vieden huomion pois suorittamisesta. Sen sijaan peili voi aiheuttaa virhetulkintoja, kun ei henkilö tunnista omia kasvojaan, vaan tulkitsee vieraan ihmisen tulleen kotiinsa. Myös tv-ohjelmien tapahtumat voi muistihäiriöinen kokea omassa kodissaan tapahtuviksi.
Muistisairaudesta huolimatta ihmisellä on monia säilyneitä kykyjä ja ominaisuuksia, joiden kunnioittaminen on hyvän hoidon, palvelun ja myös tilasuunnittelun edellytys. Vaikka lähimuisti on huono tai olematon, tunnelmien ja tunteiden muistaminen on kuitenkin säilynyt, ja omaan kotiin liittyy usein vahvoja tunteita. Kodin muutostöitä suunniteltaessa on muistettava, että turvallisuus syntyy jatkuvuudesta, muuttumattomuudesta ja tuttuudesta. Muutostöissä on tärkeää panostaa myönteisiin viesteihin ja myönteisten kokemusten syntymiseen. Kodin muutosratkaisut tulee tehdä siten, että ne pitävät yllä tai vahvistavat oman elämän hallintaa muistisairauden etenemisestä huolimatta. Muutosten määrä kannattaa minimoida ja tehdä niitä vähitellen sairauden kehittymisen myötä. Isommat muutokset kannattaa toisaalta tehdä yhdellä kertaa, ettei asunto ole koko ajan remontoitavana.
Kaikki vanhat kynnykset poistetaan oviaukoista, paitsi niiden tilojen osalta, joihin asukkaan ei tarvitse tai ei toivota menevän. Luiska asunnon sisällä on huono ratkaisu ja lisää kaatumisriskiä. Kynnyskaivon avulla voidaan toteuttaa helposti esteettömyyden vaatimus kylpyhuoneen ja asuinhuoneen välillä. Ylimääräisten kalusteiden poistaminen helpottaa apuvälineillä liikkumista ja siten saavutettavuutta, mutta se on tehtävä hyvässä yhteisymmärryksessä asukkaan kanssa. Tuntoaisti säilyy melko hyvin muistisairauden heiketessä ja tunnemuisti korostuu muun muistin heiketessä. Sen vuoksi on hyvä, että kahvojen ja kaiteiden materiaali tuntuu käteen lämpimältä tai ei ainakaan kylmältä. asunnossa olevien laitteiden ja tavaroiden tukevaan kiinnitykseen on kiinnitettävä huomiota. Uusia koneita ja laitteita hankittaessa tulee kiinnittää erityistä huomioita niiden helppokäyttöisyyteen ja tuttuuteen. Oveen voi laittaa varmuusketjun tai vastaavan, jolla voidaan estää asiattomien tunkeutuminen asuntoon, jos asukas vahingossa avaa oven tuntemattomille. Dementoivan sairauden myötä varmuusketjun käyttö voi vaikeutua ja silloin on harkittava muita teknologisia vaihtoehtoja. Toisaalta ikkunat tulee varustaa avautumista rajoittavin laittein siten, ettei niistä pääse putoamaan. Erilaiset äänihäiriöt saattavat aiheuttaa pelkoa ja ärtyisyyttä. Äänihäiriöiden minimoiminen voi luoda turvallisuuden tunnetta ja vaikuttaa siten asukkaan hyvinvointiin.
Ikääntymisen myötä ihmisen näkemiseen tarvittavan valon tarve lisääntyy. Valoisuudella on todettu olevan myös virkeyteen ja henkiseen tilaan merkittävä vaikutus. Usein luontevin tapa lisätä valaistusta on järjestää asukkaan nykyisten valaisimien lisäksi epäsuoraa häikäisemätöntä valoa, eli yleensä katon kautta heijastuvaa valoa. Ikääntymisen tuomat muutokset vaikuttavat näkökenttään, liikkeen havainnointiin, näöntarkkuuteen, kontrastien havainnointiin, häikäisyalttiuteen sekä värierottelukykyyn.
Yleensä on hyvä, jos kattopinta on vaalein ja lattia tummin pinta. Seinissä voi olla tilaa kaventavia tai leventäviä värejä. Väreillä on paljon merkitystä muistioireisen asukkaan viihtymiseen ja hyvinvointiin. Jos asukas on ahdistunut asunnossaan, on hyvä tarkastella asunnon värimaailmaa ja arvioida, voidaanko sille tehdä jotain. Suuret kuviopinnat seinillä tai ikkunaverhoissa saattavat myös aiheuttaa näköharhoja ja vääränlaisia aistimuksia. Kun tasapaino iän myötä heikkenee, tulee yhdeksi pieneksi, mutta tärkeäksi näkökohdaksi eri rajapintojen merkitseminen huonetilassa. Esimerkiksi jalkalistat on hyvä maalata tummemmalla värillä, jolloin lattia erottuu seinästä. Toinen tärkeä seikka on ovien ja kalusteovien reunat, jotka voidaan merkitä eri värein kontrastina muuhun ovipintaan, jotta paremmin hahmotetaan, milloin ovi on auki. Porrasaskelmien etureunat ja tasanteiden reunat osoitetaan askelmasta erottuvalla reunalistalla tai liukuestenauhalla.
Muistioireita aiheuttaviin sairauksiin liittyy usein tavaroiden häviäminen ja epäluulo siitä, että kadoksissa olevat tavarat on varastettu. Tämän harhan ja siitä aiheutuvan ahdistuksen lieventämiseksi on hyvä, että päivittäin tarvittavia tavaroita pidetään näkyvillä paikoilla. Kuitenkin liian paljon turhia astioita näkyvissä voi aiheuttaa turhaa sekavuutta. Kun tarpeellisia ja tärkeitä tai rakkaita astioita on esillä tai samassa kaapissa samassa järjestyksessä kuin aina ennenkin, voidaan helpottaa niiden päivittäistä käyttöä tai vain tarkistamista. lukittuja ovia tulee välttää mahdollisimman pitkään, jottei aiheuteta turhaa hermostumista, varsinkin silloin, jos ovessa on vedin, mutta ovi ei millään aukea. Keittiötarvikkeiden ja laitteiden suhteen asukkaan käyttäytymistä pitää seurata tarkasti ja poistaa aina hänelle vaaralliset välineet. Kun asukkaan muisti huononee, hän unohtelee sähkölaitteita päälle. Tällöin on syytä hankkia liesivahti tai kytkeä liesi ja muut sähkölaitteet kokonaan pois päältä ainakin yöksi.
Kodin sisustuksen tulee antaa vihjeitä kodin eri toimintojen sijainnista. Tämä lisää turvallisuutta, omatoimisuutta ja aktiivisuutta. Muistihäiriöisen henkilön kotona ei voi tehdä suuria muutoksia, hankaluutta voi tuottaa liikkumisrajoitteiden lisääntyminen muistioireiden edettyä jo vaikeiksi. Asiakkaan kanssa voi yhdessä pohtia, mistä kalusteista voisi luopua tai siirtää ne varastoon, jotta kulkeminen helpottuisi. Hahmottaminen ja tukevuus kannattaa ottaa keskeiseksi valintakriteereiksi asukkaan suostuttelussa. Mattojen tarpeellisuus tulee arvioida kriittisesti turvallisen liikkumisen kannalta. Akustisesti matot olisi hyvä säilyttää tilassa, koska ne toimivat myös ääntä vaimentavina pintoina ja tuovat tuttua kodikkuutta. Kaikissa muutoksissa on muistettava kuitenkin, ettei kodista tehdä epäviihtyisää apuvälinetilaa, vaan kodikkuus, viihtyisyys ja asunnon tutut ominaispiirteet tulee säilyttää.
Makuuhuoneen tulee olla turvallisen tuntuinen ja rahoittava paikka, jotta nukkumismahdollisuudet ovat mahdollisimman hyvät. Yövalaistuksessa voidaan ohjata valon avulla asukas yöllisille wc-käynneille joko jatkuvalla yövalolla tai liiketunnistimiin perustuvilla valoilla. Wc-tilaan pääsy pitää olla mahdollisimman helppo.
WC- ja pesutiloissa huomiota on kiinnitettävä siihen, että tutut tavarat, kuten wc-paperiteline ja pyyheliinateline tai -koukku, pysyvät mahdollisimman samoissa paikoissa suhteessa wc-kalusteisiin. Wc-istuimen kansi voidaan vaihtaa tukevaksi kovakanneksi ja siten, että se erottuu ympäristöstä ja istuimesta. Uusittaessa kylpyhuonetta, lattiamateriaali tulee valita, siten, ettei se ole liukas, mutta ei myöskään liian karhea. Jos hanoja joudutaan uusimaan, niin käytetään samaa mallia kuin aikaisemmin tai vaihdetaan vielä helppokäyttöisempään, jos nykyisen kanssa on vaikeuksia. Kiuas täytyy suojata siten, ettei siihen voi missään olosuhteissa horjahtaa. Kiukaan säätö pitää nykyaikaistaa siten, että kiukaan päälläoloaika on automaattisesti rajoitettu. Löylyhuoneen ovi on hyvä muuttaa ikkunalliseksi, ellei se sitä jo ennestään ole. Löylyhuoneen tehokkain valaistus saadaan katosta. Kattovalaistuskin kannattaa sijoittaa ritilöiden taakse saunatunnelman luomiseksi.

Tärkeää on informoida muutostöistä ja niiden tarkoituksesta kaikkia, jotka osallistuvat muistihäiriöisen asiakkaan ja hänen kotinsa hoitamiseen. Kaikkien, jotka käyvät asiakkaan kotona, tulee tietää, että tavarat on laitettava takaisin paikalleen, esim. ulkopuolelta ostettavaa siivousapua on muistutettava tästä. Yhteisten toimintatapojen sopiminen eri ammattilaisten ja läheisten kanssa on tärkeää sujuvan yhteistyön mahdollistumisen lisäksi asiakkaan turvallisuuden tunteen lisääntymisen vuoksi. Muistihäiriöinen asiakas voi kokea oman kotinsa turvattomaksi paikaksi, jos hän ei enää pysty itse vaikuttamaan siihen, ketä asuntoon tulee, esim. ei osaa vastata summerin soittoon, ja avaimia on useilla hoito- ja kuntoutustahoilla.

Kognitiivisten toimintojen, kuten muistin, apuvälineillä voidaan tukea ja ylläpitää dementoivia sairauksia sairastavien ihmisten toimintamahdollisuuksia. Niillä voidaan myös luoda uusia toimintamahdollisuuksia.

Tällaiset apuvälineet:
- tukevat itsenäisyyttä,
- lisäävät turvallisuuden ja varmuuden tunnetta,
- auttavat toteuttamaan parempaa hoitoa ja huolenpitoa,
- auttavat ylläpitämään sosiaalisia kontakteja,
- helpottavat perheenjäsenten ja avustajien työtä,
- voivat tuottaa käyttäjälle iloa ja kohottaa hänen itsetuntoaan.
Tärkeää huomioida kognitiivisten toimintojen apuvälineiden hankintaprosessissa:

- Apuvälinealan asiantuntijalla pitää olla hyvät tiedot muistia ja muita kognitiivisia toimintoja tukevista apuvälineistä sekä sairauden oireista ja etenemisestä. Tietoja tulee päivittää.
- Apuvälineiden tarpeen arviointiin, valintaan ja seurantaan täytyy olla riittävästi aikaa.
- Asiakas ja hänen perheensä ovat tilanteen kuormittavuudesta johtuen emotionaalisesti herkkiä, joten prosessin on oltava hyvin suunniteltu, yksinkertainen ja nopea.
- Molemminpuolinen luottamus eri osapuolten välillä ja perhetilanteen kokonaisvaltainen ymmärrys ovat hyvän apuvälinepalvelun edellytyksiä. Mieluiten sama ammattilainen työskentelee aina saman perheen kanssa.
- Apuvälineet tulee ottaa käyttöön riittävän ajoissa, jotta asiakas pystyy vielä oppimaan niiden käytön!
- Prosessin eri vaiheissa on otettava huomioon myös asiakkaan oma käsitys aina kun se on mahdollista, tosin usein omaisten osuus on merkittävämpi johtuen dementian edistymisen asteesta.
- Kotikäynti tarvitaan sekä tarpeen arvioinnissa että käytön opettelussa, jotta voidaan olla varmoja apuvälineen soveltumisesta kyseiseen tilanteeseen.
- Apuvälineen sijoitus kotona voi olla hyvin merkityksellistä käytön kannalta ja sitä tuleekin miettiä tarkkaan yhdessä omaisten ja asiakkaan kanssa.
- Ensimmäisenä etsitään ratkaisuja niihin tarpeisiin, joita asiakas ja omaiset tuovat esiin. Ammattilaisen tulee kuitenkin kertoa eri mahdollisuuksista ja omista huomioistaan.
- Kaikkia, jotka ovat tekemisissä apuvälinettä käyttävän asiakkaan kanssa, pitää opastaa välineen käytössä ja huoltamisessa. Käytöstä on oltava selkeät, kirjalliset ohjeet, mieluiten havainnollistavilla kuvilla varustetut.
- Erilaisten asiakkaan valvontaa helpottavien laitteiden käyttäjien on huomioitava etiikka, ettei niitä käytetä eettisesti kestämättömiin tarkoituksiin, esim. paikannuslaite, sänkyvahti.
- Apuvälineprosessi ei pääty käytön opastukseen, vaan ammattilaisen on järjestettävä jatkuva käytön seuranta. Kognitiivisten oireiden vaikeutuessa jonkin apuvälineen käyttö voi olla liian vaikeaa, jolloin se on poistettava käytöstä.
Kognitiivisia toimintoja tukevia apuvälineitä:

- erilaiset kulunvalvontalaitteet, esim. ovihälytin, GPS -paikannuslaite kiinnitettynä housunvyötärölle, sänkyvahti, turvakamera ulko-ovella…
- aikaorientaatiota ja helpottavat välineet, esim. muistikirjat ja -laput, selkeä paperikalenteri, muistuttava kello, sähköinen muistuttava kalenteri ja lääkeannostelija, viikonpäivän, vuorokaudenajan ja päivämäärän näyttävä sähköinen kalenteri, vuorokausikalenteri, puhuva rannekello
- kodin turvallisuutta lisäävät apuvälineet, esim. kulkuvalot, paloasemalle hälyttävä palovaroitin, turvakytkimet liedessä ja kahvinkeittimessä, savuhälytin, johon on liitetty hätäkutsu, tukikahvat
- itsenäistä toimintaa helpottavat välineet, esim. kylpyhuoneessa jatkuvasti palava valo, käyttöä ohjaavilla merkinnöillä varustettu kahvinkeitin, omatoimista syömistä helpottavat ruokailuvälineet, kyltit, jotka kertovat pitääkö tiskikone tyhjentää vai täyttää, GPS- paikannuslaite, eri väreillä merkitty reitti vessaan, keittiöön ym.
- sosiaalisten suhteiden säilymistä tukevat välineet, esim. yksinkertainen kännykkä, puhuva valokuvakansio, kuvapuhelin,
- muita: rauhallisemman unen mahdollistava pallopeitto, terapeuttinen nukke ja robottihylje

Lähteet:
Sievänen, L., Sievänen, M., Välikangas, K., Eloniemi-Sulkava, U. 2007. Opas ikääntyneen muistioireisen kodin muutostöihin. Ympäristöministeriö.
(sis. tarkistuslistan muistioireisen kodin muutostöiden arviointiin)
Luettavissa osoitteessa http://www.dementiahoitoyhdistys.fi/page.php?page_id=34


Stakes. 2008. Apuvälineet ja dementia Pohjoismaissa. Muistia ja muita kognitiivisia toimintoja tukevat apuvälineet dementoituvan ihmisen arjessa.
Luettavissa osoitteessa
http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/muut/M267.pdf

Muuta luettavaa:


Sosiaali – ja terveysministeriö. 2005. Arkea helpottavat välineet. Opas ikäihmisille.
Helsinki. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005:25


Osoitteesta http://www.dementiahoitoyhdistys.fi/page.php?page_id=34 löytyy Suomen muistiasiantuntijat ry:n dokumettipankki, jossa on runsaasti linkkejä dementiaan liittyen.